Aamu alkoi ihan hyvin. Heräsin hyvissä ajoin, jopa ihan turhan aikaisin klo 03.30. Pirteänä kuin peipponen. Kahvit maistui, puolisokin heräili ajallaan, joi kahvinsa ja lähti töihin. Minä edelleen pirteänä. Hetken. Ennen kuutta alkoi pirteys karisemaan ja päätin mennä vielä tunniksi nukkumaan. Jep. Meninhän minä ja pommiin sitten tuli nukuttua.

Kouluun pääsin vähän myöhässä.

Suunnistusta. Ei ihan mun lemppari juttuni, mutta koska motto tälle vuodelle on että pidän hauskaa mitä ikinä teenkin, niin sinnehän sitä sitten mentiin. Kartta ja kompassi kouraan, etsi viisi rastia ja tule takaisin. Helppoa kuin heinänteko.

 

Paitsi ettei ihan ollut. Tällä suuntavaistolla varustettua naista ei kannata päästää metsään tuolla tavalla. Menenhän mä ja ihan mielelläni menen ja olen. Pois en vain aina löydä. Ainakaan siihen pisteeseen jossa mua odotellaan. En tänäänkään. 4 rastia löysin ja pääkallon, ja sääriluun ja muurahaiskekoja ja sammalta, kaatuneita puita, kääpiä, korvasieniä. Ja taas piti opettajan tämä Hippi hakea "täältä jostain" autolla pois. Ja tästä pitäisi näyttö antaa. Hip hurraa.

 

 

No mutta kaikenlaista muutakin mukavaa mahtuu tähän päivään. Saatiin hyvälle alulle niityn hoitosuunnitelma koulukaverin kanssa. Sain puhelinsoiton Riihiladun puheenjohtajalta ja myöntävän vastauksen pyyntööni, josko heidän vapaaehtoisistaan löytyisi mulle kaveriksi tyyppejä viemään laitoksessa asuvia vanhuksia luontoon. Kokemaan ja aistimaan luontoa. Yes, yksi asia menee eteenpäin. Tämä kuuluu Kestävänä kehityksen toimintaohjelman suunnitteluun, jonka toteutuan työpaikallani hoivakodissa. Siitä projektista myöhemmin lisää.

 

Nyt pänttäämään huomista lajitenttiä varten.

Illanjatkoja.

Hippi