Päivä alkoi yllättäen suunnistuksella.

Kolme tuntia suunnistettiin pelkän kompassin avulla, tästä päivästä poikkeavan teki se, että löysin kaikki rastit yhdessä parini kanssa ja päästiin takaisin lähtöpisteelle ilman että kukaan luuli meidän eksyneen.

Eilen löysin metsästä jonkun hirvieläimen kallon ja sääriluun, tänään sitten jonkun linnun lantionluut pätkän selkärankaa ja reisiluun. Musta on kehkeytymässä varsinainen pääkallon metsästäjä.

 

Kun suunnistukset oli saatu suunnistettua, odotti meitä koulun läheisyydessä sijaitsevassa Lapinmäen metsässä lajitentti. Enemmänkin siihen olisi voinut harjoitella pänttäämällä kasveja, lintuja, sieniä, jäkäliä ja niveljalkaisia, mutta aikapula yllätti taas kerran.

Iltapäivään mahtui koulukaverin johdolla hortoilua ja sukeltamista villiyrttien ja -vihannesten maailmaan. Opin että vaahterankukat ovat paitsi kauniita katsella, niin myös tosi hyviä syödä. Maisteltiin vuohenputkea, voikukkaa, siankärsämöä. Uusi maailma avautui jälleen kerran aistien eteen.

Ja vielä koulupäivän päätteeksi toinen koulukaveri opasti käyttämään järjestelmäkameraa kokonaisvaltaisemmin.Kannattaa siis siihen omaan kameraan tutustua läheisemmin ja antaa sen kasvaa kiinni käteen. Pienillä säädöillä on uskomaton vaikutus lopputulokseen.

 

Sellainen tiistai. Opettavainen. Maailma avartui taas hieman ja vanhat aivot saivat uutta käsiteltävää. Huomenna uusi päivä ja sen vietänkin sitten vanhusten parissa töitä tehden.

Upeeta viikkoa kaikille

Hippi